Joulun odotusta ja elämää sen vierellä..

Oikeestaan, SE alkoi jo marraskuussa, siinä loppuvaiheilla....  Jokainen puhui Siitä, ja Sen tulosta, pohti miten Sitä vietetään, kenen kanssa ja missä. Se on tietenkin Joulu. Tuo aika, joka saa ihmiset stresssiin, aikuiset kiukuttelemaan kaupoissa kuin pienet lapset,  kauppiaat hieromaan käsiiän yhteen ja lapset olemaan kiltisti, Joulupukin varjolla.

Valiettavasti, itse en osaa tätä joulun stressaamista, enkä sen järjestämistä. En osaa koristella Tampereen kotia joulukuntoon, en osaa hankkia kuusta, en osaa pistellä tonttuja ikkunaan, tai joulutonttuja kurkkimaan hyllyiltä..Osaan poltella kynttilötä ja paketoida lahjoja Tampereella. Osaan myös paistaa pipareita sekä tehdä joulutorttuja täällä.  Ja tietenkin, osaan shoppailla niitä joululahjoja Tamperella.  Tampereella kuuluu myös käydä Joulutorilla glögillä, maistelemassa paadettuja kastanjoita ja manteleita, pyöriä Tallipihan joulussa ihastemelassa Aasia ja Heppaa, sekä silitellä pehmeitä lampaita, ja kokeilla ihania lapasia.  Mutta, täällä en osaa todellakaan koristella joulua tähän kotiin. Stressiä, koristeluja, jouluruokia, sukulaisia, ystäviä, lahjojen avaamista ja Joulupukkia varten pitää pakata Kehveli ja hirveä määrä tavaraa ja lähteä junalla puksuttamaan kohti vanhempien kotia, Menninkäisenkujalle..

Sinne kuuluu kaikki joulustressi ja häröstely.. Pieni leikkimielinen kinastelu siitä, miten niitä silakkarullia nyt tehdään, ja mitkä lautaset sitä nyt laitetaankaan pöytään ja voiko nuo kengät nyt pitää eteisessä ja kuka oikein kaatoi olkipukin?  Menninkäisenkujalle kuuluu myös jatkuva ovikellon soiminen tai ihmisten tupsahtaminen eteiseen kukan, suklaan, hillojen, korttien kanssa juuri silloin kun keittiössä on suuri kinastelu siitä, että pilkotaanko punajuuria pienemmäksi vai jätetäänkö suuriksi paloiksi.. Yleensä rosollikeskusteluun kuuluu lausahdus: Mutta, mummolla ne palat olivat.. Ja tämän kanssa käsikädessä: Mutta meilläpä ei ole -lause..

Minun jouluni vietetään ainakin tällä hetkellä vielä Menninkäisenkujalla, siellä minun lahjani on. Siellä on perheeni, sukuni, ystäväni ja ruokani.  Siinä kaupungissa on myös kirkkoni, betonimöhkäleeni, kristinuskoni tukipilarini, muistoni. Betonimöhkäleeseen on mentävä joulukuussa kaksi kertaa,  Järvenpään mieslaulajien joulukonserttiin sekä Jouluyön hartauteen. Nämä kaksi tukevat minun joulun odotustani ja sitten täyttää jouluni.  Betonimöhkäle-kirkko on kauneimmillaan jouluyönä, kynttilät vain valaisevat kirkkoa, liekit lepattavat seiniltä, urut, harppu, flyygeli soi.  Virret kaikuvat ja sana kuuluu, voiko kirkko olla enää kauneimmillaan, kuin jouluyönä, Jeesus lapsen syntyessä maailmaan?

Töissäkin olemme pohtineet nyt joulua nuorten kanssa, ja meille on syntynyt harmonia Jeesuksen ja Joulupukin välille. Niinhän se menee, Jumala, Enkelit, Jeesus, Joulupukki ja Tontut, jokainen näistä on uskon asia, ja uskohan siinä on se tärkein. Uskoessamme Jumalaan, uskomme johonkin näkymättömään, mutta uskomme siihen silti.  Jos taas uskomme Joulupukkiin, hänet sentään näemmäe monenakin kappaleena näin joulun alla. Jumala on ehkä ympärillämme, mutta emme tapaa häntä konkreettisena. Tai noh, ehkäpä toisissa ihmisissä, kuka tietää..?


Katsellessani nyt ympärilleni, en näe pihalla lunta, mutta huomaan pihassa linnuille lyhteet, kynttilät, lyhdyt sekä jouluvalot pihapuissa, ja naapureiden pihoilla, oli meillä sitten se kuuluisa joulustressi tai ei, niin joulu tulee joka tapauksessa, ja tervetuloa vaan, antaa tullakin. Jouluna on tärkeää muistaa meidän lähimmäisiä ja vähän kaukaisempiakin. Pelastusarmeijan joulupadasta on itselleni muodostunut tapa muistaa kaukaisempia lähimmäisiäni, suosittelen!  Ja jos et pääse tänä vuonna lähimmäistesi luokse, niin illalla ku menet nukkumaan niin toivota heille hyvää yötä, joko mielessäsi tai ääneen, niin silloin sydämesi  ja ajatuksesi on heidän luonna, sekin riittää.

Nyt meillä tuoksuu se tuoksu kun kynttilä sammuu ja piirtää pienen savuvanan kohti taivasta, sen savun mukana tahdon toivottaa kaikkialle maailmaan hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa, muistakaa suklaa, tortut, piirakat, kinkut, kalkkunat, lähimmäiset ja tuntemattomat...

Näämme unta vapaudesta, yössä kylmän teräksisen kaupungin...

Viimeisestä blogi tekstistä on aikaa kamalan kauan. Mua onkin jo muistuteltu, että olisi aika kirjoitella tekstiä... Viimeisen tekstin aikaa olin sairas, ja parantelin itseäni, juhlin ja kokeilin elämää flunssan jälkeen..

Nyt kun olen ollut terveenä, ja tehnyt monia ihania juttuja tahdon jakaa niitä teidän kanssa. Arkeen on tullut monia pieniä ja ehkä suurempiakin asioita, jotka ovat piristäneet arkea ja antanut taas tuntumaa siihen, että elämää voi elää hyvin monilla eritavoilla. 

Marraskuun alussa olin ihanan ystävni Empun kanssa käymässä Juha Tapion keikalla Jyväskylässä, nauroimme, että kaksi Järvenpään tyttöä lähtevät kuuntelemaan Tuusulan miestä Jyväskylään.. Noh, Emppu asuu Jyväskylässä ja keikalle oli lippuja jäljellä, joten siis sinne!  Ilta oli mahtava, hyvää musiikkia, loistavaa juotavaa sekä tietenkin seura oli parasta siihen iltaan.  Edellisellä kerralla kun olin Jyväskylässä kävimme Empun kanssa ihanassa kahvilassa ja nauroimme vedet silmissä. Jyväskylästä on tullut mielessäni paikka, missä on hyvää ruokaa, musiikkia sekä siellä nauretaan, paljon!

Marraskuussa oli myös monia hauskoja hetkiä ystävien kanssa muutenkin, shoppailua, hyviä ruokahetkiä ja paljon naurua.Saimme myös uuden prinssin maailmaan, komean pienen pojan, joka syntyi systerin perheeseen. Suloinen, söötti, komeaksikin kehuttu uusi pieni mies maailmaan. Odotan innolla, että saan seurata hänen kehitystään pojasta mieheksi. Toivotaan enkeleitä, rakkautta ja paljon naurua hänen elämäänsä.

Töissä oli hivenen raskasta, mutta onneksi vapaa-aika painoitti marraskusssa plussa pisteet plussan puolelle. Olenkin opetellut ajatukseen, että töihin mennään klo 8 ja päästään pois klo 16 ja se siitä. Sillä tämän hetkisessä työssäni en tarvitse noita iltatunteja kuluttaa päivän polttaviin teemoihin. Opettelen tätä...

Töiden kannalta siirtyminen joulukuuhun on ollut raskasta, mutta onneksi vastapainona on taasen tuo vapaa-aika, sillä se on parasta tällä hetkellä mitä tiedän.  Joulukuussa olen saanut shoppailla loistavien ystävineni kanssa, käydä syömässä heidän kanssa, tavata heitä ja nauraa heidän kanssaan.  Ystäväni Eerika, joka asuu Tampereella niin on ollut yksi kantavista voimavaroista täällä kaupungissa. Hänelle olen purkanut sydäntäni ja hän on vienyt mua ympäri Tamperetta shoppailemaan ja keventämään lompakkoani..

Tietenkin ystävni ympäri Suomea ovat olleet tärkeitä ja heidän kanssa olen saanutkin nauraa ihan vatsalihakset kipeäksi. Tässä hyvänä esimerkkinä on Niina, joka tuli työhaastatteluun tänne suunnalle. Niinan kanssa päädyimme menemään Ylöjärvellä Geo-kätköilyä, kävelyä pitkin tuntemattonta Ylöjärveä. Niinan ollessa haastattelussa itse ihmettelin Ylöjärven autoilijoita, ja shoppailin VapaaValinnassa :) Voi taivas sentään, millainen kaupunki tuokin paikka oli. Parasta koko reissussa oli paluumatka bussilla takaisin Treelle.. Meille osui mahtava bussikuskikolmikko, jota hauskuutimme kirkkohuumorilla, ja he taas hauskuttivat meitä kertomalla vitsejä kirkosta, ( Mitä eroa on kirkkosäädyllä ja siviilisäädyllä? - Kirkkosäädyssä tulee pussit ensin, sitten vasta keppi) bussin toiminnasta, ja kekselijäistä kuljettajista, jotka sulkevat bussinovet mikin johdoilla..  Kun vanhempi nainen jäi bussista, hän tokaisi: Kiitos hauskasta matkasta, olipas kiva kun naurua piisasi. Lause ei ehkä mennyt ihan noin, mutta sanoma oli tuo. Niinan kanssa bussisssa mietimme myös, minne syömään, mutta tärkeämmäksi nousikin että missä ne tuopit juodaan.... No juotiin niitä sitten parisssakin paikassa..

Joulukuussahan kuuluu myös ostella lahjoja ja paketoida niitä. Noh, tämä on projekti meidän taloudessa, sillä Kissa- Kehveli asustaa täällä.. Lahjojen paketointi onkin naurattanut tänä vuonna, sillä Kehveli on ollut aktiivsesti mukana tässä hommassa.. Lahjapaperit ovat silppuna pitkin olohuonetta, lahjanarussa on hampaanjälkiä ja kuolaa.. Teippi löytyy Kehvelistä paremmin kuin rullasta. Joten, jos saatte tänä vuonna kissankarvaa lahjaksi, niin johtuupi ihan vain meidän aktiivisesta Kehvelistä, jonka vuoden parhaat päivät ovat silloin kuin paketoidaan lahjoja..  :) 

Tänään pitäisi panostaa tuohon opiskeluun ja jouluhartauteen. Mutta, onneksi tänään saan vieraita, joten jos lusmuan vähän opiskelusta ja jouluhartaudesta, syy on hyvä. Nimittäin ystävyys. :) 

Oikein rauhaisaa ja mahtavaa joulun aikaa kaikille!