... kukahan sitäkään seuraisi? Kaverit on yllyttäny pitämään omaa blogia, sillä elämässäni tapahtuu kuulemma niin paljon ja kaikkea, että olisipa hauskaa lukea tempauksiani. Hm, itseni mielestä elämässni ei tapahtu mitään... Käyn töissä, elän kissan kanssa, tapaan kavereitani, nauran ja flirtailen säälimättä vastaantulevien miesten kanssa sekä elän uskossa ja bongailen kauniita kirkkoja sekä vanhoja asuntoja tämän lisäksi shoppailen ja käyn kahviloissa, välttelen kotitöitä. Kuuntelen musiikkia ja laulan päälle naapureiden iloksi, kauhuksi, suruksi tai joskus jopa kuulen naurun pyrähdyksiä kun venyttelen hienosti viimeisiä vokaaleita..
Rakastan päättömän paljon kenkiä ja voisinkin kierrellä kenkäkaupoissa iät ja ajat, sekä kokeilla sovitella erilaisia kenkiä. Ystävieni ja tuttujeni joukossa tämä asia tiedetään ja saan kuulla joskus jopa naljailua asiasta.. Olenpa kerran työpaikallani kertonut yhdelle nuorelle, että jos ei sitä suuta saada pienemmäksi, niin täältä lentää kenkä, ja osuu kyllä kohteeseensa... Olenkin saanut monelta nuorelta nimeni etuliitteen: Kenkä
Junassa istuessa tänään pohdin, että pitääkö blogeilla olla suunta, sellainen suunta, että tästäpä kirjoitan aina? Ihana ystäväni pitää blogia, ja hänellä on aina jotain järkevää sanottavaa, uskosta, elämästä ja arjesta. Onko minulla mitään kerrottavaa elämästä? Päätin, että jos alan kirjoittamaan tätä blogia niin kirjoitan siltä mistä musta tuntuu, miten näen asioita, ja mitä olen tehnyt,.. En päivän politiikasta, en uutisista, en mistään mistä tuntuu saavan näppyjä, vain niistä asioista mitkä koskettaa mua. Tietenkin jos maailmalta tulee uutinen, mikä koskettaa itseäni, niin sitten pohdin ja pyörittelen sitä asiaa...
Pääsääntöisesti kirjoitan siitä, mitä ympärilläni tapahtuu.. Kissastani, kavereiden kanssa tehdyistä tempaisuista, shoppailusta ja kaikesta siitä mitä päivän tai viikon aikana tapahtuu... Ja jos tätä joku alkaa lukemaan, niin luulempa, että kyllä tästä ainakin naurua piisaa muillekkin...
