lauantai 7. tammikuuta 2012

Vauhdilla ohi joulun, suoraapäätä uuteen vuoteen lomaillen...

 Nyt se on ohi! Kiits kaikille osaanottajille! Kiitos äiti ruuasta, kiitos isä joulubonuksista, kiitos ystävät sekä sukulaiset lahjoista, nauruista sekä pienistä tappeluista jota kävimme! Kiitos hyvälle autolle, jonka kanssa söimme kilometrejä kulkiessamme sukulaiselta toiselle, ystävältä toiselle.  Niin, ja tietty kiitos opetushallitukselle, sille istuja joukolle joka on joskus päättänyt, että koululaisilla pitää olla pitkä joululoma! Olitte kyl hyvä hallituskerta! :D

Joulahjoista sen verran, että sain aivan ihania lahjoja..  Sain ihania tauluja, ja Tuutikki-rasian, en kerro sisältöä teille, se oli henk.koht. :) 

Oikeastaan en valita ollenkaan tästä lomasta, sillä tämä on ollut taas yksi ihanempia lomiani, mitä olen saanut viettää. Olen nähnyt ihania ystäviäni, ollut meidän Joosen ja Nannan kanssa, käynyt treffeillä hauskan miehen kanssa, shoppaillut, käynyt lounaalla mahtavan ystäväni kanssa, jonka kanssa harvoin ehdimme vain olla, olen saanut nauraa ja laulaa. Tehdä suunnitelmia tulevaa vuotta varten.

Vietin viikon meidän Joosen kanssa ja se viikko oli ihana, sain tavata kavereitani, valmistaa lemppariruokiamme ja leikkiä pätevää emäntää, vaihtamalla lamppuja uuniin ja kattolamppuihin, selvittämällä digipoxin hienouksii ja poistamaan hammastahnaa puhtaista pyykeistä... :) Joosen kanssa eläessä ehtii pohtia elämäänsä uusilta kannoilta ja huomata kuinka paljon hyvää maailmassa onkaan, ja kuinka meillä kohdellaan ja suvaitaan erilaisuutta hyvin, vaikkei sitä aina tunnu tajuan arjessa..

Nanna 4-vee päätti, että lähtee mukaani Treelle loman päätyttyä Menninkäisenkujalla. Ja olihan se lystiä elää Tampereen elämää lapsen silminin. Käydä kirjastossa lainaamassa iltaleffa ( Helinä- Keijun seikkailut) ja kauppahallissa ihmettelemässä miten se leipä voi olla muualla kuin pussissa ja mitä ihmettä, tuo kalahan elää! Tai katsella järven rannalla uiskentelevia sorsia ja huudahtaa innoissaan: Sillähän on pylly pystyssä :) 

Tällä lomalla olen myös oppinut taasen, kuinka ystävät ovat parhaita! Soitin Empulle kun olin syömässä Järvenpään Rossossa ja sain heti tuoppikaverin! Soitin Marialle, kun tarvitsin kyytiä ja vahvistusta sille, että on ihan fine pussailla nuorempaa poikaa, eikä tarvii pohtii onko puuma. Soitin Nipalle, ku tarvitsin neuvoja ja kyytiä, Sonjalle kun halusin päästä lounaalle hyvässä seurassa.. 

Tästä kuusta tulee huisin hauska, mutta varmasti myös rankka. Sillä palan töihin maanantaina pitkäksi venähtäneen loman jälkeen, siellä on taasen uudet kuviot meneillään, mutta onneksi vastapainoksi on monta monta hyvää hetkeä ystävien kanssa! Ensi perjantaina äitini ja pikkusiskoni lapsineen tulee meille yöksi, jotta pääsemme lauantaina Vauvan kastajaisiin..  Sunnuntaina matkaan ehkä Turkuun tapaamaan ystävääni, siitä viikonpäästä on rakkaalla ystävälläni synttärit, hän avaa vanhentumisputkemme ja sitten onkin jo kuun viimeinen viikonloppu ja  meillä on Empun kans Pikkujoulut teemalla: Virsiä, Veisuja sekä Skumppaa..

Katsotaan mitä tää vuosi tuo tullessaan, mutta nyt, nyt näyttää hyvältä!

torstai 22. joulukuuta 2011

Joulun odotusta ja elämää sen vierellä..

Oikeestaan, SE alkoi jo marraskuussa, siinä loppuvaiheilla....  Jokainen puhui Siitä, ja Sen tulosta, pohti miten Sitä vietetään, kenen kanssa ja missä. Se on tietenkin Joulu. Tuo aika, joka saa ihmiset stresssiin, aikuiset kiukuttelemaan kaupoissa kuin pienet lapset,  kauppiaat hieromaan käsiiän yhteen ja lapset olemaan kiltisti, Joulupukin varjolla.

Valiettavasti, itse en osaa tätä joulun stressaamista, enkä sen järjestämistä. En osaa koristella Tampereen kotia joulukuntoon, en osaa hankkia kuusta, en osaa pistellä tonttuja ikkunaan, tai joulutonttuja kurkkimaan hyllyiltä..Osaan poltella kynttilötä ja paketoida lahjoja Tampereella. Osaan myös paistaa pipareita sekä tehdä joulutorttuja täällä.  Ja tietenkin, osaan shoppailla niitä joululahjoja Tamperella.  Tampereella kuuluu myös käydä Joulutorilla glögillä, maistelemassa paadettuja kastanjoita ja manteleita, pyöriä Tallipihan joulussa ihastemelassa Aasia ja Heppaa, sekä silitellä pehmeitä lampaita, ja kokeilla ihania lapasia.  Mutta, täällä en osaa todellakaan koristella joulua tähän kotiin. Stressiä, koristeluja, jouluruokia, sukulaisia, ystäviä, lahjojen avaamista ja Joulupukkia varten pitää pakata Kehveli ja hirveä määrä tavaraa ja lähteä junalla puksuttamaan kohti vanhempien kotia, Menninkäisenkujalle..

Sinne kuuluu kaikki joulustressi ja häröstely.. Pieni leikkimielinen kinastelu siitä, miten niitä silakkarullia nyt tehdään, ja mitkä lautaset sitä nyt laitetaankaan pöytään ja voiko nuo kengät nyt pitää eteisessä ja kuka oikein kaatoi olkipukin?  Menninkäisenkujalle kuuluu myös jatkuva ovikellon soiminen tai ihmisten tupsahtaminen eteiseen kukan, suklaan, hillojen, korttien kanssa juuri silloin kun keittiössä on suuri kinastelu siitä, että pilkotaanko punajuuria pienemmäksi vai jätetäänkö suuriksi paloiksi.. Yleensä rosollikeskusteluun kuuluu lausahdus: Mutta, mummolla ne palat olivat.. Ja tämän kanssa käsikädessä: Mutta meilläpä ei ole -lause..

Minun jouluni vietetään ainakin tällä hetkellä vielä Menninkäisenkujalla, siellä minun lahjani on. Siellä on perheeni, sukuni, ystäväni ja ruokani.  Siinä kaupungissa on myös kirkkoni, betonimöhkäleeni, kristinuskoni tukipilarini, muistoni. Betonimöhkäleeseen on mentävä joulukuussa kaksi kertaa,  Järvenpään mieslaulajien joulukonserttiin sekä Jouluyön hartauteen. Nämä kaksi tukevat minun joulun odotustani ja sitten täyttää jouluni.  Betonimöhkäle-kirkko on kauneimmillaan jouluyönä, kynttilät vain valaisevat kirkkoa, liekit lepattavat seiniltä, urut, harppu, flyygeli soi.  Virret kaikuvat ja sana kuuluu, voiko kirkko olla enää kauneimmillaan, kuin jouluyönä, Jeesus lapsen syntyessä maailmaan?

Töissäkin olemme pohtineet nyt joulua nuorten kanssa, ja meille on syntynyt harmonia Jeesuksen ja Joulupukin välille. Niinhän se menee, Jumala, Enkelit, Jeesus, Joulupukki ja Tontut, jokainen näistä on uskon asia, ja uskohan siinä on se tärkein. Uskoessamme Jumalaan, uskomme johonkin näkymättömään, mutta uskomme siihen silti.  Jos taas uskomme Joulupukkiin, hänet sentään näemmäe monenakin kappaleena näin joulun alla. Jumala on ehkä ympärillämme, mutta emme tapaa häntä konkreettisena. Tai noh, ehkäpä toisissa ihmisissä, kuka tietää..?


Katsellessani nyt ympärilleni, en näe pihalla lunta, mutta huomaan pihassa linnuille lyhteet, kynttilät, lyhdyt sekä jouluvalot pihapuissa, ja naapureiden pihoilla, oli meillä sitten se kuuluisa joulustressi tai ei, niin joulu tulee joka tapauksessa, ja tervetuloa vaan, antaa tullakin. Jouluna on tärkeää muistaa meidän lähimmäisiä ja vähän kaukaisempiakin. Pelastusarmeijan joulupadasta on itselleni muodostunut tapa muistaa kaukaisempia lähimmäisiäni, suosittelen!  Ja jos et pääse tänä vuonna lähimmäistesi luokse, niin illalla ku menet nukkumaan niin toivota heille hyvää yötä, joko mielessäsi tai ääneen, niin silloin sydämesi  ja ajatuksesi on heidän luonna, sekin riittää.

Nyt meillä tuoksuu se tuoksu kun kynttilä sammuu ja piirtää pienen savuvanan kohti taivasta, sen savun mukana tahdon toivottaa kaikkialle maailmaan hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa, muistakaa suklaa, tortut, piirakat, kinkut, kalkkunat, lähimmäiset ja tuntemattomat...

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Näämme unta vapaudesta, yössä kylmän teräksisen kaupungin...

Viimeisestä blogi tekstistä on aikaa kamalan kauan. Mua onkin jo muistuteltu, että olisi aika kirjoitella tekstiä... Viimeisen tekstin aikaa olin sairas, ja parantelin itseäni, juhlin ja kokeilin elämää flunssan jälkeen..

Nyt kun olen ollut terveenä, ja tehnyt monia ihania juttuja tahdon jakaa niitä teidän kanssa. Arkeen on tullut monia pieniä ja ehkä suurempiakin asioita, jotka ovat piristäneet arkea ja antanut taas tuntumaa siihen, että elämää voi elää hyvin monilla eritavoilla. 

Marraskuun alussa olin ihanan ystävni Empun kanssa käymässä Juha Tapion keikalla Jyväskylässä, nauroimme, että kaksi Järvenpään tyttöä lähtevät kuuntelemaan Tuusulan miestä Jyväskylään.. Noh, Emppu asuu Jyväskylässä ja keikalle oli lippuja jäljellä, joten siis sinne!  Ilta oli mahtava, hyvää musiikkia, loistavaa juotavaa sekä tietenkin seura oli parasta siihen iltaan.  Edellisellä kerralla kun olin Jyväskylässä kävimme Empun kanssa ihanassa kahvilassa ja nauroimme vedet silmissä. Jyväskylästä on tullut mielessäni paikka, missä on hyvää ruokaa, musiikkia sekä siellä nauretaan, paljon!

Marraskuussa oli myös monia hauskoja hetkiä ystävien kanssa muutenkin, shoppailua, hyviä ruokahetkiä ja paljon naurua.Saimme myös uuden prinssin maailmaan, komean pienen pojan, joka syntyi systerin perheeseen. Suloinen, söötti, komeaksikin kehuttu uusi pieni mies maailmaan. Odotan innolla, että saan seurata hänen kehitystään pojasta mieheksi. Toivotaan enkeleitä, rakkautta ja paljon naurua hänen elämäänsä.

Töissä oli hivenen raskasta, mutta onneksi vapaa-aika painoitti marraskusssa plussa pisteet plussan puolelle. Olenkin opetellut ajatukseen, että töihin mennään klo 8 ja päästään pois klo 16 ja se siitä. Sillä tämän hetkisessä työssäni en tarvitse noita iltatunteja kuluttaa päivän polttaviin teemoihin. Opettelen tätä...

Töiden kannalta siirtyminen joulukuuhun on ollut raskasta, mutta onneksi vastapainona on taasen tuo vapaa-aika, sillä se on parasta tällä hetkellä mitä tiedän.  Joulukuussa olen saanut shoppailla loistavien ystävineni kanssa, käydä syömässä heidän kanssa, tavata heitä ja nauraa heidän kanssaan.  Ystäväni Eerika, joka asuu Tampereella niin on ollut yksi kantavista voimavaroista täällä kaupungissa. Hänelle olen purkanut sydäntäni ja hän on vienyt mua ympäri Tamperetta shoppailemaan ja keventämään lompakkoani..

Tietenkin ystävni ympäri Suomea ovat olleet tärkeitä ja heidän kanssa olen saanutkin nauraa ihan vatsalihakset kipeäksi. Tässä hyvänä esimerkkinä on Niina, joka tuli työhaastatteluun tänne suunnalle. Niinan kanssa päädyimme menemään Ylöjärvellä Geo-kätköilyä, kävelyä pitkin tuntemattonta Ylöjärveä. Niinan ollessa haastattelussa itse ihmettelin Ylöjärven autoilijoita, ja shoppailin VapaaValinnassa :) Voi taivas sentään, millainen kaupunki tuokin paikka oli. Parasta koko reissussa oli paluumatka bussilla takaisin Treelle.. Meille osui mahtava bussikuskikolmikko, jota hauskuutimme kirkkohuumorilla, ja he taas hauskuttivat meitä kertomalla vitsejä kirkosta, ( Mitä eroa on kirkkosäädyllä ja siviilisäädyllä? - Kirkkosäädyssä tulee pussit ensin, sitten vasta keppi) bussin toiminnasta, ja kekselijäistä kuljettajista, jotka sulkevat bussinovet mikin johdoilla..  Kun vanhempi nainen jäi bussista, hän tokaisi: Kiitos hauskasta matkasta, olipas kiva kun naurua piisasi. Lause ei ehkä mennyt ihan noin, mutta sanoma oli tuo. Niinan kanssa bussisssa mietimme myös, minne syömään, mutta tärkeämmäksi nousikin että missä ne tuopit juodaan.... No juotiin niitä sitten parisssakin paikassa..

Joulukuussahan kuuluu myös ostella lahjoja ja paketoida niitä. Noh, tämä on projekti meidän taloudessa, sillä Kissa- Kehveli asustaa täällä.. Lahjojen paketointi onkin naurattanut tänä vuonna, sillä Kehveli on ollut aktiivsesti mukana tässä hommassa.. Lahjapaperit ovat silppuna pitkin olohuonetta, lahjanarussa on hampaanjälkiä ja kuolaa.. Teippi löytyy Kehvelistä paremmin kuin rullasta. Joten, jos saatte tänä vuonna kissankarvaa lahjaksi, niin johtuupi ihan vain meidän aktiivisesta Kehvelistä, jonka vuoden parhaat päivät ovat silloin kuin paketoidaan lahjoja..  :) 

Tänään pitäisi panostaa tuohon opiskeluun ja jouluhartauteen. Mutta, onneksi tänään saan vieraita, joten jos lusmuan vähän opiskelusta ja jouluhartaudesta, syy on hyvä. Nimittäin ystävyys. :) 

Oikein rauhaisaa ja mahtavaa joulun aikaa kaikille!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Otteita elämästäni..

Menneellä viikolla olin kipeänä, pitkästä aikaa kunnon flunssa ja tauti pääsi jyllämään kehossani, jopa niin että päädyin kolmeksi päiväksi vuodelepoon..  Pomokaan ei päästänyt töihin ensi yrittämällä.. Sitten kun päädyin töhin, sainkin vain helppoja ja todella lällyjä tehtäviä kuten päivittää tietokoneita ja ohjelmoida niihin uusia ohjelmia, naureskella ja oleskella nuorten kanssa..

Kipeenä ollessani huomisin taas sukulaisteni ja ystävien rakkauden ja tärkeyden. Puhelimeni piippasi tekstiviestiä, pirisi ja vastaanotti multimediaviestejä joissa kaikissa oli tarkoituksena piristää ja saada ajatukseni muualle kaameasta olotilastani..  Sain yhden ihanan tekstiviestin jossa luki: Parane pian, kaipaamme nauruasi täällä!  On turvallista sairastaa, kun on vahva tukiverkko.

Myös kissa-Kehveli huomioi sairauteni. Se parkkeerasi viereeni kehrämään ja toi rakkaimman lelunsa, Verkun viereeni. Kehveli ei jättänyt mua rauhaan missään, kipitti jopa vessanoven taakse kun siellä kävin. Kiehnäsi jaloissa ja aina kun nukuin nukkui kyljessäni kiinni.  Aistiikohan eläimet, ettei kaikki ole kunnossa?
 
Pääsin kuitenkin taas elämään kiinni ja lähdin katsomaan Juice- taiteilijaelämää sukulaisteni kanssa.. Musikaali taas muuttii Jumala-käsitystäni ehkäpä tuhannenkymmennen kerran.. Musikaalissa Jumala lauloi möreällä bassoäänellä, Rakkauden haudalla. Esitys vetosi minuun ehkä enemmän kun mikään muu esityksessä. Tietenkin se, kun tokaistiin että Pietari menee busterillaan pitkin taivasta ja virvelöi, niin sai käheän nauruni..

Mutta, perjantaina räjähti potti! Mun pitkään odottamani keikka, Metrofolkin levyjulkkarit olivat Pub Londonissa Helsingissä, ja töistä pörhelsin sinne menemään tukkaputkella..  Olin ihan täpinöissäni, sain laittautua, pitkästä aikaan illan viettoon ja kuunnella musiikkia.. Matkalla tarttui mukaan ystäväni Niina, joka innostui myös bändistä tosi paljon! Yhdessä hihtellessä ja kuunnellessa musiikkia oli taas tunne siitä, kuinka voikaan joskus palaset olla vaan elämässä hyvin.  Ilta jatkui perinteisesti syömisellä ja sitten ku lähdettiin takaisin kotiapäin, törmäsin vanhaan ihanaan pokeystävääni Jussiin,  ja tuli taas todettua Jussi on hot!  Junassa jouduin nyrkkiä käyttämään leimauslaitteeseen, mutta sepäs toimi sen jälkeen kunniotettavan hienosti!  Myös tulomatkalla Helsinkiin aiheutin kohtauksen: Konkka pyysi vilauttamaan ja lupasin auliisti vilautella sille, Niina muuttui punaiseksi ja repsi nauramaan. Konkka innostui ja sanoi, että antaa mennä vaa vilauta, vilauta..  :)

Lauantaina kävin piihpahtamassa ystäväni Miian ja hänen miehensä tupareissa sekä samalla kihlajaisjuhlissa..  Oli mukavaa nähdä heitä ja meidän yhteisiä kavereita pitkästä aikaa.  Heillä on ihana koti, hivenen kateellisena pohdin omia villakoiriani sohvan takana ja kirjahyllyn nurkussa...  Mutta heille tahdon toivottaa oikein paljon onnea ja iloa elämän varrelle!  Saatiin myös sovittua tyttöjen kanssa juorupäivitys- kahvitteluhetki, jota jään odottomaan innolla...

Sunnuntain pyhitän voimien keräämiselle ja Fraiseril.. Olen jo siivonut tänä aamuna, oikeastaan ihan kunnioitettavasti selvisin siitä. Illalla menen Tuomas-messuun hiljentymään ja laulamaan.. Kuuntelemaan enkelin siipien havinaa, sillä tänäänhän on Mikkelin päivä!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Oma blogi...

... kukahan sitäkään seuraisi? Kaverit on yllyttäny pitämään omaa blogia, sillä elämässäni tapahtuu kuulemma niin paljon ja kaikkea, että olisipa hauskaa lukea tempauksiani.  Hm, itseni mielestä elämässni ei tapahtu mitään... Käyn töissä, elän kissan kanssa, tapaan kavereitani, nauran ja flirtailen säälimättä vastaantulevien miesten kanssa sekä elän uskossa ja bongailen kauniita kirkkoja sekä vanhoja asuntoja tämän lisäksi shoppailen ja käyn kahviloissa, välttelen kotitöitä. Kuuntelen musiikkia ja laulan päälle naapureiden iloksi, kauhuksi, suruksi tai joskus jopa kuulen naurun pyrähdyksiä kun venyttelen hienosti viimeisiä vokaaleita..

Rakastan päättömän paljon kenkiä ja voisinkin kierrellä kenkäkaupoissa iät ja ajat, sekä kokeilla sovitella erilaisia kenkiä. Ystävieni ja tuttujeni joukossa tämä asia tiedetään ja saan kuulla joskus jopa naljailua asiasta.. Olenpa kerran työpaikallani kertonut yhdelle nuorelle, että jos ei sitä suuta saada pienemmäksi, niin täältä lentää kenkä, ja osuu kyllä kohteeseensa... Olenkin saanut monelta nuorelta nimeni etuliitteen: Kenkä


Junassa istuessa tänään pohdin, että pitääkö blogeilla olla suunta, sellainen suunta, että tästäpä kirjoitan aina? Ihana ystäväni pitää blogia, ja hänellä on aina jotain järkevää sanottavaa, uskosta, elämästä ja arjesta. Onko minulla mitään kerrottavaa elämästä?  Päätin, että jos alan kirjoittamaan tätä blogia niin kirjoitan siltä mistä musta tuntuu, miten näen asioita, ja mitä olen tehnyt,.. En päivän politiikasta, en uutisista, en mistään mistä tuntuu saavan näppyjä, vain niistä asioista mitkä koskettaa mua. Tietenkin jos maailmalta tulee uutinen, mikä koskettaa itseäni, niin sitten pohdin ja pyörittelen sitä asiaa...

Pääsääntöisesti kirjoitan siitä, mitä ympärilläni tapahtuu.. Kissastani, kavereiden kanssa tehdyistä tempaisuista, shoppailusta ja kaikesta siitä mitä päivän tai viikon aikana tapahtuu...  Ja jos tätä joku alkaa lukemaan, niin luulempa, että kyllä tästä ainakin naurua piisaa muillekkin...