Menneellä viikolla olin kipeänä, pitkästä aikaa kunnon flunssa ja tauti pääsi jyllämään kehossani, jopa niin että päädyin kolmeksi päiväksi vuodelepoon.. Pomokaan ei päästänyt töihin ensi yrittämällä.. Sitten kun päädyin töhin, sainkin vain helppoja ja todella lällyjä tehtäviä kuten päivittää tietokoneita ja ohjelmoida niihin uusia ohjelmia, naureskella ja oleskella nuorten kanssa..
Kipeenä ollessani huomisin taas sukulaisteni ja ystävien rakkauden ja tärkeyden. Puhelimeni piippasi tekstiviestiä, pirisi ja vastaanotti multimediaviestejä joissa kaikissa oli tarkoituksena piristää ja saada ajatukseni muualle kaameasta olotilastani.. Sain yhden ihanan tekstiviestin jossa luki: Parane pian, kaipaamme nauruasi täällä! On turvallista sairastaa, kun on vahva tukiverkko.
Myös kissa-Kehveli huomioi sairauteni. Se parkkeerasi viereeni kehrämään ja toi rakkaimman lelunsa, Verkun viereeni. Kehveli ei jättänyt mua rauhaan missään, kipitti jopa vessanoven taakse kun siellä kävin. Kiehnäsi jaloissa ja aina kun nukuin nukkui kyljessäni kiinni. Aistiikohan eläimet, ettei kaikki ole kunnossa?
Pääsin kuitenkin taas elämään kiinni ja lähdin katsomaan Juice- taiteilijaelämää sukulaisteni kanssa.. Musikaali taas muuttii Jumala-käsitystäni ehkäpä tuhannenkymmennen kerran.. Musikaalissa Jumala lauloi möreällä bassoäänellä, Rakkauden haudalla. Esitys vetosi minuun ehkä enemmän kun mikään muu esityksessä. Tietenkin se, kun tokaistiin että Pietari menee busterillaan pitkin taivasta ja virvelöi, niin sai käheän nauruni..
Mutta, perjantaina räjähti potti! Mun pitkään odottamani keikka, Metrofolkin levyjulkkarit olivat Pub Londonissa Helsingissä, ja töistä pörhelsin sinne menemään tukkaputkella.. Olin ihan täpinöissäni, sain laittautua, pitkästä aikaan illan viettoon ja kuunnella musiikkia.. Matkalla tarttui mukaan ystäväni Niina, joka innostui myös bändistä tosi paljon! Yhdessä hihtellessä ja kuunnellessa musiikkia oli taas tunne siitä, kuinka voikaan joskus palaset olla vaan elämässä hyvin. Ilta jatkui perinteisesti syömisellä ja sitten ku lähdettiin takaisin kotiapäin, törmäsin vanhaan ihanaan pokeystävääni Jussiin, ja tuli taas todettua Jussi on hot! Junassa jouduin nyrkkiä käyttämään leimauslaitteeseen, mutta sepäs toimi sen jälkeen kunniotettavan hienosti! Myös tulomatkalla Helsinkiin aiheutin kohtauksen: Konkka pyysi vilauttamaan ja lupasin auliisti vilautella sille, Niina muuttui punaiseksi ja repsi nauramaan. Konkka innostui ja sanoi, että antaa mennä vaa vilauta, vilauta.. :)
Lauantaina kävin piihpahtamassa ystäväni Miian ja hänen miehensä tupareissa sekä samalla kihlajaisjuhlissa.. Oli mukavaa nähdä heitä ja meidän yhteisiä kavereita pitkästä aikaa. Heillä on ihana koti, hivenen kateellisena pohdin omia villakoiriani sohvan takana ja kirjahyllyn nurkussa... Mutta heille tahdon toivottaa oikein paljon onnea ja iloa elämän varrelle! Saatiin myös sovittua tyttöjen kanssa juorupäivitys- kahvitteluhetki, jota jään odottomaan innolla...
Sunnuntain pyhitän voimien keräämiselle ja Fraiseril.. Olen jo siivonut tänä aamuna, oikeastaan ihan kunnioitettavasti selvisin siitä. Illalla menen Tuomas-messuun hiljentymään ja laulamaan.. Kuuntelemaan enkelin siipien havinaa, sillä tänäänhän on Mikkelin päivä!
